Joulukuun 30. 2011 - lindajetsu
Tämä on tarina tarina siitä kuinka satuttaa muita. Jos sanot minulle rakastan sinua vastaan:Miksi? Miksi ihmiset kuolee?Miksi ihmiset rakastuu?Siksi koska me emme uskalla kävellä yksin tätä metsikköä läpi…Mikäli olisi minusta kiinni en enää rimpuilisi tässä maapallon synkimmässä kolkossa. Raha puhuu ja jos se puhuis mulle pakkaisin mun rakkaimmat ihmiset mukaan ja menisimme vaikka jamaikalle 
Jamaikalla voisimme yhdessä maata rannalla ja nauttia pari terävää. Unohtaisin Suomen ja kaiken sen mitä täällä on. Unohtaisin sen tytön<3 Tytön ketä satutin vaikka rakastin. Se tyttö on kuollut minusta pois. 2012 vuosi vaihtuu ja uusi elämä. Niin minä toivon mutta uskonko? Tahtoisin uskoa mutta pelkään.Pelkään että päälläni on kirous. Kirous joka tekee elämästäni helvetin myös tulevana vuonna. Minä pyydän. Ei enää menetyksiä<3 Tervetuloa vuosi 2012
Luokassa Luokittelematon | Ei kommentteja »
Syyskuun 13. 2011 - lindajetsu
Herra Ylppöä lainatakseni:
Hei, hei, hei
Laiva lähtee, minä jään
Hei, hei, hei
Voinko kuolla ikävään?
Olen viime aikoina kaivannut erittäin paljon erästä ihmistä. Tämä ihminen on lähelläni mutta silti niin kaukana. Aamulla hän on ensimmäinen ajatukseni ja illalla taas viimeinen. Mietin kuinka voin kaivata ihmistä kuka ei kaipaa minua? Nään häntä aika usein, mutta silti tuntuu etten koskaan tarpeeksi. Entäpä kun kaipaan jo nyt näin paljon?Miten tapahtuu kun hän lähtee pois elämästäni lopullisesti? Tiedän kyllä kuinka tiemme tulee eroamaan aivan lähivuosina.
Tahtoisin vain ottaa häntä kädestä kiinni ja kulkea samaa polkua ikuisesti. Ikävä kyllä elämässä ei saa aina kaikkea mitä tahtoo. Niinhän meille on jo pienenä lapsena opetettu. Tahtoisin vain olla se lapsi, joka voisi heittäytyä lattialle ja vain huutaa. On aivan sama kuinka kovaa huudan yksiössäni hän ei kuitenkaan kuule minua.
Olen vain niin väsynyt aina kaipaamaan jotakuta. Itkemään ikävääni yksin kotona. Se on aivan sama onko kyseessä perhe, ystävät vai tämä salaperäinen hän<3 Ikävä on niin raapiva tunne,että vastaukseni kysymykseen. Voiko ikävään kuolla? On ehdottomasti kyllä voi.
Luokassa Luokittelematon | Ei kommentteja »
Syyskuun 5. 2011 - lindajetsu
Mä olen aina sanonut kaikille että en voi sietää pinnallisia ihmisiä. Olen kuitenkin tehnyt havainnon olen itse sellainen. Ihastun aina kauniisiin ihmisiin. Ihmisiin jotka näyttävät hyvältä mutta luonne onkin toinen asia. Tänään puhuin ystäväni kanssa pitkään ulkonäöstä ja sen merkityksestä. Arvostetaanko yhteiskunnassamme liikaa ulkonäköä? Kuinka iso merkitys sillä loppujen lopuksi on?
Tahdotko oikeasti kauniin/komean kumppanin,jota kaikki ystäväsi kuolaavat? Vai valitsetko sen tytön/pojan sieltä discon pimeimmästä nurkasta? Ihmisen joka ei ole ehkä esim.koulun suosituin. Sillä tuolla ihmisellä voi olla niin paljon enemmän kuitenkin annettavaa. Kuinka aitoa ulkoinen kauneus on? Itse olen huomannut että näillä ns.hyvännäköisillä ihmisillä on jonkin asteisia itsetunto ongelmia.
Kaiken lisäksi mielestäni elämässä täytyy olla muitakin tavotteita kuin esim.Pääsy televisioon tai olla julkkis. Tahdon itse ainakin tulevaisuudessa kumppanin,joka tietää mitä tahtoo elämältään? Ihminen jolla on jalat maassa eikä lentele jatkuvasti ympäriinsä.Jonka luonne on kauneinta mitä maa päällään voi kantaa. Loppujen lopuksi ulkonäkö ei ole mitään siihen verrattuna mitä sisältä löytyy<3
Luokassa Luokittelematon | Ei kommentteja »
Syyskuun 4. 2011 - lindajetsu
Minä sain kokea viikonlopun aikana erittäin monenlaisia tunteita. Aluksi oli iloa ja nautin ystävieni seurasta. Seuraavaksi huomasin rakastaneeni erästä henkilöä.Henkilöä jota kohtaan olen yrittänyt tappaa ja unohtaa tunteeni. No lopulta sain vaaleanpunaisesta maailmastani taas karun totuuden. Se oli nyrkin isku naamaan.
Se isku ei kuitenkaan tuntunut miltään. Verrattuna siihen että ei saa pitää elämässään ihmistä ketä rakastaa. Välillä tahtoisin vain vihata häntä. Sitä en kuitenkaan pysty tekemään. Uskokaa pois olen kyllä yrittänyt. Saada myös hänet vihaamaan itseäni. Siksi mietinkin onko viha rakastamista?Vai voittaako rakkaus vihan?
Olisiko myöskään mahdollista paeta? Paeta tunteitaan ja luovuttaa. No fakta on kuitenkin se, että mihin ikinä menenkin hän on ajatuksissani. Ajatuksissani eräänä ketä en koskaan saanut mukaan matkalleni. Siispä tämä tuskin on viimeinen yksinäinen sunnuntaini mustelmieni kanssa.
Luokassa Luokittelematon | Ei kommentteja »
Syyskuun 2. 2011 - lindajetsu
Olimme eilen viettämässä ystäväni syntymäpäiviä paikallisessa ravintolassa. Tarkoituksena oli juoda ne kuuluisat yhdet ja lähteä kotiin. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Siispä otin hyvin suomalaisen perinteen mukaan olutta oikein olan takaa. Siinä illan mittaan humalatilasta johtumatta tein havannon. Nykyajan naiset tuntevat jtn sellaista eläinkuntaa kohtaan kuin rotat. Rotta se eläin joka syö jätteitä ja on hiljaa kuin hiiri. No anyway on vaikea käsittää tätä rottien maailman valloitusta. Vai olenko loppujenlopuksi itsekkin rotta?
Luokassa Luokittelematon | 1 Kommentti »
Syyskuun 1. 2011 - lindajetsu
Tervetuloa Blogit.fi blogiin. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa tai tuhoa tämä ja aloita bloggaaminen
Luokassa Luokittelematon | 1 Kommentti »